Strateginen oppiminen tarkoittaa oman tai työyhteisön menestyksen – mitä se sitten lienekään, päättäköön jokainen itse – kannalta relevanttia oppimista. Sitä oppiminen ei automaattisesti ole, vaan pahimmillaan se voi johtaa pohjattomiin huuhaan syövereihin.
Maailma on muuttunut siten, että inhimillinen pääoma eri muodoissaan on useimmiten jo taloudellista pääomaa tärkeämpää. Maailmasta ei raha lopu, mutta niukkuutta saattaa esiintyä tarvittavan inhimillisen pääoman suhteen.
Mitenkä inhimillistä pääomaa synnytetään? No oppimalla tietysti ja erityisesti strategisen oppimisen avulla.
Keskeinen väitteeni on, että strateginen oppiminen on tulevaisuuden strategista johtamista. Jälkimmäisen eri oppisuuntineen tuntevat useimmat johtotehtävissä toimivat, mutta edellistä toistaiseksi tuskin kukaan, paitsi ne, jotka ovat lukeneet kirjojani, kuunnelleet esityksiäni tai toteuttaneet aiheeseen liittyviä projekteja.
Strateginen oppiminen on paljon perinteistä henkilöstön kehittämistä tai kurssitusta laajempia asia. Todellisuudessa johdon strategiat ja oppimien eivät ole vielä pahemmin samassa avaruudessa edes kohdanneet. Mutta vähitellen asiat muuttuvat.
Parhaimmillaan strateginen oppiminen on sitä, että tehdään entistä vähemmän, mutta järkevämmin kun työyhteisö ja kaikki sen jäsenet hyödyntävät oppimisen paikat arjessaan. Sen edellytyksenä on avoin dialogi, erilaisuuden arvostus, uteliaisuus ja psykologinen turvallisuus.